Tällä kertaa luvassa on hieman erilainen postaus. Pyysin nimittäin avomiestäni kirjoittamaan minulle tekstin, joka kertoisi hänen näkökulmansa sisustamiseen. Myös kuvat ovat miehen ottamia. Eipä tarvitse enää miettiä, mitä miehen mielessä liikkuu sisustamisen suhteen.
Silityslauta seisoo olohuoneen nurkassa kolmatta viikkoa. Hesarin Kuukausiliite näyttää arkistoituneen sohvapöydän alle. Puolipitoisia vaatteita on kasautunut makuuhuoneen lattialle.
Kyllä täällä kotona ehkä hieman huomaa, että Aino on ollut jonkin aikaa poissa.
En ole epäsiisti tai välinpitämätön mies, mutta silmäni ovat nopeat tottumaan. Silityslauta on jämähtänyt nurkkaan, koska en enää huomaa sen olevan siellä.
Myös lattialla lojuvat lehdet ja vaatteet ovat muuttuneet melkein näkymättömiksi. Niistä on tullut osa normaalia visuaalista järjestystä.
Tiskit haisevat, ne pitää pestä. Roskat mätänevät, ne täytyy viedä. Likaisia vaatteita mulkoiltaisiin töissä, ne on pyykättävä. Pöly ja lika käyvät terveydelle, välillä kannattaa imuroida ja puunata.
Mutta silityslauta on hiljaa nurkassa, lehti ääneti pöydän alla ja puolipitoiset vaatteet siististi lattialla. Ne eivät vaadi huomiota, joten ne eivät sitä saa. Näin toimii miehen mieli.
Valikoivasta katseestani huolimatta minulle ei ole samantekevää, miltä kodissamme näyttää. Kammoksun muun muassa pölyä kerääviä koriste-esineitä ja liian kiiltäviä pintoja.
En halua, että täällä näyttää Ikean kuvastolta tai sisustuslehden aukeamalta. Onneksi Aino ajattelee samoin.
Ymmärrän hyvin, etten aina osaa arvostaa Ainon sisustusintoa ja uusia ratkaisuja niin paljon kuin pitäisi. Aivan yhtä hyvin ymmärrän, että Aino sisustaa täällä meitä molempia varten. Jotta meillä olisi kaunis ja lämmin yhteinen koti.
Siksi taitan silityslaudan komeroon, nostan Kuukausiliitteen lehtitelineeseen ja viikkaan vaatteet lattialta kaappiin. Laitan Kastehelmi-lyhtyihin tulet ja katson kotiamme. Hyvää työtä, Aino.
Jos joku ihmettelee, olen ollut siis toisella paikkakunnalla muutaman viikon töissä ja siksi mies on hallinnoinut kotia ihan itse. :)
Ja jotta tämä miesnäkökulma ei jäisi tähän, haluaisin lukea pohdintoja myös muilta kaksilahkeisilta. Niinpä haastan seuraavien blogien kaunotarten puolisot vierailemaan naistensa tontilla: IMAGE Black and white, Pihkala, No home without you. Toteutustapa on minun puolestani täysin vapaa.
Miehet ovat mukana enemmän tai vähemmän taustalla tässä bloggailussa, joten kerrankin heidät voisi päästää ääneen. Toivottavasti pääsen pian lukemaan lisää miehisiä mielipiteitä aiheesta sisustus. Olkaapa hyvät!
Social Icons